Syksy

Niin meni kesä ja syksy saapui kauniin ruskaisena. Kulunut kesä oli työntäyteinen ja vielä pitäisi jaksaa rutistaa ennen talven tuloa muutama "pikku homma". Kesällä meillä laidunsi viisi tammaa ja varsaa laitumella ja näky oli suorastaan kuvauksellinen. Toinen vieraista tammoista eli Aska on jo lähtenyt omaan kotiinsa Alli-varsan kanssa ja taitaa Brennakin pian Asserin kera kotiutua. Ensi talvena meillä on sikäli erikoinen tilanne, että ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kaikki omat hevoset ovat kotona. Tien toiselle puolelle muuttivat ori- ja ruunapojat. Oma kaksivuotias oripoikamme tosin menettänee perhekalleutensa vielä ennen talvea.

Omat varsamme, Vuokko, Hilda ja Ilmari, ovat kovasti kasvaneet ja ne on virallisesti tunnistettu. Ilmarin olisin halunnut myydä, mutta miten sitten kävikään? Siitä on kasvanut niin hienoluonteinen oriin alku, että olemme kaikki tykästyneet kovasti siihen. Antti varsinkin. Ilmari jää siis kotiin kasvamaan, puolet siitä kuuluu nyt Antille ja pikkuoriin tulevaisuus näyttää varsin valoisalta. Vuokko ja Hilda puolestaan ovat johtajatammojen pikku prinsessoja ja odottavat kuninkaallista kohtelua koko muulta laumalta. Epäilen, että pikkutammoilla on edessään kovat ajat...

Kesällä kävimme shetlanninponiemme kanssa Teivossa rotunäyttelyssä ja lisäksi kaksivuotiaat Salli ja Selja osallistuivat myös Hippoksen näyttelyyn. Vanhemmat tammamme olivat liian lihavia (yllätys, yllätys), Salli ja Selja saivat kohtuulliset arvostelut brittituomarilta. Hippoksen kehässä tämä suuri ponikasvattaja oli persuuksilleen lentää, kun ensiksi arvosteltu musta Seljamme sai ykkösen. Piti oikein tuomarilta kysyä, että ihan oikeastiko?! Selja kun on aina jäänyt sädehtivämmän Sallin varjoon, joka sai hyvän kakkosen. Molemmat saivat muuten etuosastaan yhdeksikön. Olen siis ylpeä molemmista pikku koppiaisistani (koppiainen on Antin termi shettiksille). Valpuri ja Viljariina osallistuivat Miisan ja Zabriksen kanssa junior handler-luokkaan ja selvisivät suorituksestaan erinomaisesti.

Elokuussa piti syntyä göötti-pentue, josta olimme kyselleet urosta. Valitettavasti yksikään pennuista ei jäänyt henkiin ja emänkin selviäminen oli täpärällä. Göötin osalta siis laitoimme suunnitelmat jäihin ja nyt sitten odotellaan Santran juoksua alkavaksi. Ensi vuoden puolella syntyy - toivottavasti - saksanpaimenkoiranpentuja. Meillä saattaa siis olla kohta monta koiraa...Santra suoritti juuri BH-kokeen hyväksytysti läpi, joten se on siis virallisesti todettu hyväkäytöksiseksi koiruudeksi.

Gerra gerbiili muuttui ratsastettaessa epäpuhtaaksi ja käytimme sen viime maanantaina Teivon hevosklinikalla tutkittavana. Ensiksi se kopeloitiin läpi ja sitten mentiin ulos taivutuskokeisiin. Taivutuksissa se reagoi molempien takajalkojen yläosaa (takapolvi, kinner) ja lisäksi vasemman etujalan polvea ja kavioniveltä. Oikea etujalka oli ainoa, jota se ei ontunut. Tässä vaiheessa olo oli hiukan pessimistinen. Seuraavaksi röntgeniin ja mikä olikaan tulos? Luustoltaan täysin terve hevonen. Harvoin on varmaan nähty onnellisempaa hevosenomistajaa. Hoitaa toki täytyy ja kuntouttaa, mutta ei kinnerpatteja, ei nivelrikkoa :D