Kesäkuu

Kevään viimeinen oma varsa syntyi 23.5 lämpöiseen kesäyöhön. Nuori Kvika-tamma (Vickan kotoisammin) synnytti laitumen hämärään esikoisensa oman emänsä Lillan vahtiessa tapahtumaa. Puolilta öin olin vilkaissut ikkunasta tilannetta ja kaikki oli tyyntä ja rauhallista. Puoli kolmelta heräsin uudelleen ja tiirailin aikani yön hämyyn ja ihmettelin, että mitähän se Vickan noin omituisesti liikuskelee? Ihan kuin siellä olisi jotain ylimääräisiä jalkapareja...herätin Samin ja lähdimme katsomaan, mitä laitumella tapahtuu.

Varsominen oli kaiketi sujunut kuin oppikirjoissa, varsa oli jalkeilla ja jälkeiset lähteneet ja tissikin oli löytynyt. Lilla-mamma seuraili oman jälkikasvunsa kanssa rauhallisena Vickania ja pientä vaaleaa varsaa. Yöuniemme jatkuvuuden takaamiseksi päätimme viedä tuoreen äidin talliin loppuyöksi ja sukupuolen määrityskin oli uteliaisuuden nimissä tehtävä. Karsinassa kirkkaiden valojen alla totesimme, että tammahan se on ja värikin varsin mieluinen eli ruunivoikko. Tyytyväisin mielin menimme nukkumaan takaisin. Aamulla säntäsimme talliin varmistamaan, että emme olleet uneksineet, mutta totta se oli: ruunivoikko tammavarsa, sievä kuin karamelli, seisoi emänsä vierellä karsinassa.

Vickan sai harjoitella muutaman päivän äitinä oloa Lillan ja Vuokon seurassa, sitten laitettiin Tanja ja Ilmari joukkoon mukaan. Siitä syntyikin sellainen soppa, että taas päästeltiin ärräpäitä. Tanja suhtautuu siitostamman uraansa nykyään varsin vakavasti ja niin se varasti Vickanin varsan. Laitumella hetken aikaa maa pöllysi, kun Tanja kirmasi laukalla karkuun Vickania kaksi varsaa rinnallaan. Sitten tammat ottivat yhteen ja taas juostiin ja karkelot jatkuivat hetken aikaa. Tuskan hiki kohosi jo otsalle, kun katselin Tanjan riekkumista: miten sen kavioluu kestää tämän härdellin? Oli pakko mennä väliin ja rauhoittaa tilanne. Varsat omille emilleen ja rauha maahan. Diivalla on ihan omat elkeet vaikka esiintymisestradit ovat taakse jäänyttä elämää.

Varsomispuuhat eivät tältä vuodelta ole kuitenkaan vielä ohitse. Aska-tamma saapui meille touko-kesäkuun vaihteessa varsomislomalle - laskettu aika on 10.7. Aska on varsonut meillä kerran ennenkin ja silloin syntyi nyt kolmivuotias ruunapoika Ymir (tai Tane). Ensi vuonna ei varsoja tule, sillä emme astuta nyt ketään. Lauma on kasvanut sen verran isoksi, että täytyy pikkuisen harventaa joukkoa ennen kuin lisätään sitä taas.

Nuoret nelivuotiaamme olivat molemmat sekä Vieno että Viljo kuukauden verran Ryhäsen Tiinalla sisäänratsastettavana. Kotiin palattuaan jatkoimme niiden kanssa itse siten, että minä ratsastin pomminvarmalla Hilpalla edellä ja Sami nuorella perässä. Molemmat hevoset toimivat oikein hyvin ja ovat nyt elokuuhun saakka ihan vaan laitumella viettämässä viimeistä vapaata kesää. Vieno käväisi Ranen kanssa näyttelyssä ja molemmat saivat kakkospalkinnon. Trina puolestaan lähti Kylmäkoskelle Taapen kesähevoseksi, joten nyt on hyvää aikaa ratsastaa Gerra gerbiiliä.

Koirarintamalla on sen verran uutta tiedossa, että elokuulla saattaapi perheeseemme liittyä ihan uusi jäsen...