Raudka rautias

Ostimme pohjanmaalta keväällä 2007 kantavan islanninhevostamman. Se saatiin edullisesti, mutta oli terveysvaivaakin ollut: paha kaviokuume. Tamma, Raudka frá Hannula, oli tummanpunaruunikko väriltään,vaikka sen nimi tarkoittikin rautiasta. Lempinimeksi tälle suunnattoman kiltille ja lempeäkatseiselle tammalle tulikin Raudka rautias. Raudka oli tiineenä oriista Hástígur ja varsaa odotettiin syntyväksi toukokuun alkupäivinä. Varsominen valitettavasti epäonnistui ja musta tammavarsa kuoli synnytykseen.


Raudka astutettiin uudelleen oriilla Rödull ja seuraavana keväänä alkoi uuden varsan syntymän pelonsekainen odotus: Raudkan laskettu aika oli 12.6, mutta maitoon se tuli jo toukokuun puolivälissä. Joka päivä rukoilin yhtä päivää lisää kantoaikaan, jotta syntyvällä varsalla olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä ja joka päivä tamma näytti siltä, että voisi varsoa milloin vaan. Maito tippui sen utareista ja vatsa oli aivan suunnattoman iso. Vihdoin koitti varsomispäivä: 30.5 oli aamuyöllä syntynyt laitumelle lauman keskelle tavattoman pitkäjalkainen tammavarsa. Kyynel ja toinenkin taisi poskelle tipahtaa, kun katselin pystyssä hoipertelevaa pienokaista. Vuoden takainen epätoivon musta hetki häivähti mielessä, mutta ainakin meillä nyt oli terve varsa! Ja vasta-aineetkin olivat kohdallaan, vaikka maitoa oli suorastaan suihkunnut utareista.

Raudka astutettiin uudelleen Fengurilla kesällä 2009 ja se jäi tiineeksi toisella yrittämällä. Syyskuussa se sairastui kaviokuumeeseen ja oli todella kipeä useamman viikon. Se söi kipulääkettä ja oli karsinassa levossa. Antin laittamat orsikengät auttoivat huomattavasti Raudkan oloa ja pikku hiljaa se toipui. Jouluviikolla kaviokuume sitten uusi. Tamma oli niin kipeä aamuisin, että ei välttämättä noussut ylös vaan söi aamuruoat makuultaan. Kipulääkettä meni lähes tupla-annoksella. Joulun jälkeen tilanne oli muuttumaton ja niin päätimme, että Raudkan oli aika lähteä vihreämmille laitumille.

29.12 satoi illalla hiljakseen lunta. Eläinlääkäri saapui hämärän laskeuduttua. Tallissa Raudka sai kanyylin suoneen ja sitten kävelytin sen samalle laitumelle, jossa sen varsa oli syntynyt. Tamma askelsi reippaasti korvat hörössä vierelläni pellon keskelle, metsäsaarekkeen reunaan. Hetken kuluttua seurasi eläinlääkäri ja Sami perässä. Juttelimme siinä niitä näitä. Suoneen painettiin pikku hiljaa ainetta ja tamma ikään kuin nukahti seisaalleen. Riimunnaru otettiin irti ja niille sijoilleen Raudka kaatui, pehmoiseen lumihankeen, kuolleena, ilme levollisena. Riisuin siltä vielä riimun päästä ja toivotin hyvää matkaa.