Heinäkuu

Heinäkuu on parhaimmillaan ja miltei jo puoli kuuta takana. Meidän kesämme on ollut täynnä työntekoa ja niin jatkunee. Helppoa kuin heinänteko - niin se nykyään on: koneet tulivat ja pyöräyttivät pellot isoihin valkoisiin muniin. Jos se kävi helposti, niin muu sitten ei; traktorit rikkoutuivat vuoron perään (joku lienee myynyt niille jonotuslappuja) ja korjattavaa riitti muutamiksi päiviksi. Tietysti koneet hajoavat juuri silloin kuin niitä kipeästi tarvittaisiin, mutta toisaalta, ei ne siellä hallissa seisomalla riku, eivätkä työt tule tehdyksi.

Kesäajan ehdoton (siis ihan jokakesäinen) ykköstyömää on aitausten teko. Joku voisi ajatella, että mikäs siinä, tolpat maahan ja langat kiinni. Niinpä. Meillä se alkaa ihan alkutuotannosta (jos tätä ilmausta voidaan käyttää) eli ensin mennään metsään - sopivaan sellaiseen ja mielellään omaan. Nuoret kuusenalut karsitaan, kaadetaan ja kuoritaan. Sitten ne teroitetaan (moottorisahalla) ja viedään kotiin odottamaan pellolle pääsyä. Rautakanki ja mies tekevät reiät, tolpat lyödään niihin ja eristeet ruuvataan paikalleen. Ai niin, ensin on suoritettu aidanpaikan raivaus (osa aitauksista menee metsässä). Lopuksi pääsee vetämään lankaa ja valmis on. Kuka sanoikaan, että hevosten kesähoito on niin helppoa ja halpaa?

Tammojen astutus/tiineysrintamalle kuuluu sen verran uutta, että Vickan on ultrattu Fengurista tiineeksi. Tanja on myös uusintatarkastettu ja vankasti on kantavana. Lilla on -ainakin omasta mielestään- edelleen tiine: astuu kaikkia muita hevosia sujuvasti. Raudka on parhaillaan Nurmijärvellä seurustelemassa tositarkoituksella hurmuri pitkätukan kanssa. Jospa sekin saataisiin kerrasta kantavaksi - toivotaan niin. Muuten on ratsastus ja muu hevostelu jäänyt retuperälle. Snöggur cupiin 19.7 lähdetään kuitenkin kilpailemaan ja mottona on siis, että lahjattomat harjoittelevat. Meni syteen tai saveen. Kaikki tai ei mitään. Se ei pelaa joka pelkää.